Pelejä nenäkoirille – nenä ylös

Tässä pelissä nenäkoirat pääsevät nauttimaan haistelusta ja etsimisestä! Sen lomassa vahvistetaan koiran oma-aloitteista haistelusta irtaantumista. Orientaatio kohti ohjajaa hajuihin uppoutumisen jälkeen on usein vaikeaa, joten sitä kannattaa erikseen harjoitella. Palkkioksi pääsee tietysti jatkamaan nenähommia.

Pelin säännöt

  1. Heitä makupala maahan vasemmalle puolellesi ja anna koiran rauhassa etsiä se.
  2. Kun koira alkaa nostaa nenää ylös, vapauta koira ja heitä makupala vastakkaiselle puolellesi.

Toista alkuharjoitusta kunnes koira alkaa heti makupalan syötyään kääntymään kohti ohjaajaa.

Lisää haastetta

Voit lisätä katsekontaktille vähitellen kestoa. Älä heitä makupalaa heti, kun koiran nenä nousee maasta, vaan palkitse koiran vasta lyhyen kontaktin pitämisen jälkeen. Kun koira innokkaasti odottaa katsekontaktissa lyhyitä aikoja, voit sekoittaa mukaan myös koiran osaamia temppuja tai muita tehtäviä.

Haastetta saat myös treenamalla peitteisessä maastossa, jossa koira joutuu etsimään makupaloja pidempään. Toisinaan voit vapauttaa koiran, mutta jättää makupalan heittämättä. Tällöin koira oppii keskeyttämään haistelun myös silloin, kun mitään ei löydykään. Jos koira ei meinaa vapautuksesta edes lähteä liikkeelle tai tarjoaa kontaktia ennen makupalan löytämistä, palkitse ripeästi!

Huomaatko mitä Pii alkoi videon lopussa valeheittojen yhteydessä tarjoamaan?

 

 

Herkulliset maksapalat

Tässä oma suosikkireseptini koirien makupaloihin. Näiden pitäisi pysyä kohtuullisen hyvin kasassa ja tuoksua koirista herkulliselta. Sisältö on kohtuullisen terveellinenkin – erityisesti nakkeihin ja lihapulliin verrattuna! Makupaloja syntyy reseptillä pellillinen ja ne helppo pilkkoa haluamansa kokoisiksi paloiksi. Kerralla voi tehdä vaikka useamman pellillisen ja pakastaa nameja sopivan kokoisissa erissä, jolloin niitä on kotona aina valmiina. Superhelppoa ja nopeaa!

Untitled design(6)

Herkulliset maksapalat

350 g jauhettua maksaa
3 kananmunaa
0,5 dl perunajauhoja
(juustoraastetta)

  1. Sekoita aineet kulhossa tasaiseksi massaksi.
  2. Levitä ohueksi kerrokseksi uuninpellille.
  3. Kypsennä uunissa 175 asteessa noin 15min (paistoaika riippuu uunista). Levyn pitäisi pysyä hyvin kasassa ja irrota leivinpaperista helposti.
  4. Anna levyn jäähtyä hetki ja pilko se sitten paloiksi.

Muita makupalaideoita:

  • Keitä naudan kieltä, sian sydäntä, broilerin kivipiiraa tai sian/naudan maksaa. Pilkkomisen jälkeen makupaloja voi halutessaan kuivattaa kiertoilmauunissa.
  • Natural Menu tai muu puolikostea täysravinto on terveellinen ja usein maukas vaihtoehto
  • Myös raakaa ihmisille myytävää jauhelihaa tai karjalanpaistia voi käyttää makupaloina. Karjalanpaistia voi kätevästi saksia pienemmiksi paloiksi. Muista pestä kädet raa’an lihan käsittelyn jälkeen.
  • Tee sekoitus erilaisista makupaloista. Voit laittaa sekaan myös tylsempää kuivaruokaa tai pienen määrää suolaisempia herkkuja kuten nakkeja tai juustoa.

Tutkittua agilityn turvallisuudesta

Agililtyn turvallisuus puhuttaa jatkuvasti – ja hyvä niin! Tutkittua tietoa agilityn riskeistä on kuitenkin harmillisen vähän. Agilitykoirien loukkaantumisista on julkaistu kaksi tutkimusta, joissa on kyselyiden avulla selvitetty sitä, millaisia vammoja agilitykoirat saavat. On pyritty myös keräämään tietoa siitä, millä esteillä koirat useimmiten loukkaantuvat. Tiedätkö sinä, mikä on agilityradan vaarallisin este?

Ensimmäinen kyselylomake julkaistiin Clean Run-agilitylehdessä vuonna 2005 ja vastauksia saatiin yli 1600 koirasta. Tuoreempi ja laajempi (3800 koiraa) tutkimus keräsi tietoa agilitykoirien loukkaantumisista vuonna 2009. Tutkimusten tulokset ovat monelta osin hyvin samankaltaisia.

Kolmasosa agilitykoirista loukkantunut

Molemmissa tutkimuksissa agilityn parissa loukkaantuneiden koirien osuus oli noin kolmasosan (33% 2005 tutkimuksessa / 32 % 2009 tutkimuksessa). On kuitenkin mahdollista, että kyselyyn vastasivat suuremmalla aktiivisuudella ne omistajat, joiden koira oli loukkaantunut. Yli neljäsosassa loukkaantuneista koirista oli loukannut itsensä useammin kuin kerran. Yleisimpiä vammoja ovat revähdykset, venähdykset ja ruhjeet. Ne kattoivat yhteensä yli 85% kaikista loukkaantumisista. Myös muita vammoja kuten hiertymiä, murtumia, välilevytyriä ja luksaatioita raportoitiin.

Eläinlääkäri diagnosoi suurimman osan vammoista (78% / 61%). Käytettyjä hoitokeinoja yleisyysjärjestyksessä olivat kiropraktiikka, fysioterapia, akupunktio ja hieronta. Noin neljä prosenttia vammoista vaati ortopedista kirurgiaa.

Olkapäät ja selkä kovilla

Yleisimmin loukkaantumiset aiheuttivat vammoja olkapäihin ja lapoihin (20% / 23% kaikista loukkaantumisista) ja selkään (18% molemmissa tutkimuksissa). Uudemmassa tutkimuksessa lanneselän alue (9%) oli eroteltu lisäksi erikseen.  Näiden lisäksi vammoja oli ollut mm. varpaissa (6% / 13%), polvissa (12% / 11%), niskassa (12%) ja ranteissa (6% / 7%).

Vammojen lukumäärä eri ruumiinosia kohden. Lähde: Cullen et al. 2013

Vakavuusaste määriteltiin tutkimuksissa sen avulla, kuinka kauan koirat olivat sivussa harjoittelusta ja kilpailuista tai kuinka kauan vamman paraneminen kesti. Lieviksi luokiteltiin vammat, jotka paranivat alle kuukaudessa tai kuudessa viikossa. Loukkaantumisista lieviä oli tutkimuksesta riippuen noin puolet ja vähän sen alle.

Karkeasti puolet loukkaantumista on vakavia tai kroonisia. Lajista loukkaantumisen vuoksi eläköityneet muodostivat lisäksi oman ryhmänsä. Näitä koiria oli ensimmäisessä tutkimuksessa 12% ja kolmasosalla loukkaantuminen liittyi A-esteeseen. Toisessa tutkimuksessa noin 5% prosenttia koirista eivät joko olleet vielä parantuneet tai parantumisesta ei ollut tietoa.

Estetyypit ja loukkaantumiset

Molemmissa tutkimuksissa vaarallisimmat esteet olivat selkeästi A-este (19% / 15% kaikista loukkaantumisista), puomi (12% / 11%) ja tavallinen hyppyeste (11% / 16%). Yhteensä noin 40% kaikista loukkaantumisista tapahtuu näillä kolmella esteellä. Seuraavina tulivat pujottelu (9%), keinu (7%) ja rengas (6%). Osa loukkaantumista tapahtui muualla kuin esteillä (esim. liukastumiset) ja osaa vammoista ei pystytty yhdistämään tiettyyn esteeseen tai muuhun syyhyn.

Taulukossa yleisimmät vammat eri esteillä. Prosenttiluku kertoo, kuinka suuri osuus kyseisellä esteellä loukkaantuneista koirista on saanut kyseisen vamman. Tummennetut vammat vaikuttavat esiintyvän normaalia yleisemmin kyseisellä esteellä.

A-este Puomi Hyppyeste
Olkapäät ja lavat 27% / 20%
Varpaat 23%* / 18%
Selkä 17% / 20%
Niska 8%**

Olkavarsi ja kyynärnivel 8%**
Selkä 23% / 20%
Olkapäät ja lavat 14%**
Reisi 9%**
Rintakehä 8%**
Pää 6%**
Olkapäät ja lavat 17% / 16%
Polvinivel 14%**
Rannenivel 9%**
Kyynärvarsi 8%**
Selkä 8%**
*Yhteenlaskettu phalangien ja metatarsaalien vammat
** Vain Cullen et al.

Hyppyeste on agilityradan yleisin estetyyppi, joten ei ole erikoista, että suuri osa loukkaantumista liittyy juuri siihen esteeseen. Toisaalta hyppyestettä ei ole pidetty mitenkään erityisen vaarallisenä, joten tulos saattaa yllättää. Sen sijaan A-este ja puomi esiintyvät radalla yleensä vain kerran, joten näiden esteiden suorituksiin vaikuttaisi yhdistyvän suurimmat loukkaantumisriskit suhteessa suoritusmääriin.

Onko kyselytutkimus luotettava?

Näiden tutkimusten tarkoituksena on avustaa tulevaisuuden agilitytutkimuksen suuntaamista, eikä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kyselytutkimusten perusteella pidä vetää. Suuri osa vammoista oli omistajien itse diagnosoimia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan esimerkiksi ontuman tarkka aiheuttaja tai vamman sijainti ei ole aina lainkaan selkeä. Edes ontuman tai muun oireen havaitseminen ei ole aina helppoa, jos se on lievä.

Tutkimuksissa oli mukana myös rasitusvammoja, jotka omistajat olivat joissain tapauksissa jopa yhdistäneet tiettyjen esteiden suorituksiin. Tämä tuntuu hieman erikoiselta, sillä koira on todennäköisesti suorittanut kuitenkin harrastusuransa aikana useita erilaisia estetyyppejä lukuisia kertoja.

Valtaosa tutkimukseen vastanneista asui Pohjois-Amerikassa, jossa rataprofiilit eroavat jonkin verran eurooppalaisista, mikä on saattanut vaikuttaa myös loukkaantumisiin.

Tutkimukset antavat kuitenkin selkeitä viitteitä siihen, että agilityyn liittyy loukkaantumisriski. A-este, puomi ja hyppyeste vaikuttaisivat olevan agilityesteistä riskialttiimpia. Vammat näyttäisivät sijoittuvan useimmiten olkapäiden, lapojen ja selän alueelle. Seuraavassa agilityn turvallisuutta käsittelevässä kirjoituksessa käydään läpi erilaisia vammoille altistavia tekijöitä.

Lähteet:
Cullen KL, Dickey JP, Bent LR, Thomason JJ, Moéns NMM. Internet-based survey of the nature and perceived causes of injury to dog participating in agility training and competition events. J Am Vet Med Assoc 2013
Levy I, Hall C, Trentacosta N, Percival M. A preliminary retrospective survey of injuries occurring in dogs participating in canine agility. Vet Comp Orthop Traumatol 2009

Puomisuorituksen nopeus – mikä siihen vaikuttaa?

Monet ohjaajat toivovat koiransa kontaktisuorituksiin agilityradalla lisää nopeutta. Koira saattaa vauhdikkaan laukkaamisen sijaan esimerkiksi hiippailla puomilla pysäytyskontaktia suorittaessaan. Mikäli suoritusnopeutta haluaa kasvattaa, kannattaa ensin pohtia, mikä on hidastamisen taustalla. Analysoinnin jälkeen pystyt myös täsmällisemmin kehittämään tärkeimpiä osa-alueita. Tässä kirjoituksessa on esitetty muutama mahdollinen syy vauhdin hidastumiselle puomin 2on2off-suoritukseen liittyen. Koskeeko joku näistä sinun koiraasi?Untitled design(5)

Vireystila

Koiran vireystila vaikuttaa mm. reaktionopeuteen ja siihen, miltä suoritus ulospäin näyttää. Sama käyttäytyminen näyttää erilaiselta, kun eläin on rauhallinen tai vaihtoehtoisesti kiihtynyt. Esteen harjoittelun aikainen tunnetila ehdollistuu osaksi suoritusta harjoittelun myötä, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Kovin malata vireystila siis hidastaa suoritusta. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin korkean vireystilan lisäämä haaste esimerkiksi itsehillintäkyvylle, jota vaaditaan vapautuksen odottamiseen. Suoritukseen liittyvää vireystilaa on tietysti mahdollista myös muuttaa.

Itsevarmuus

Mikäli koira hiemankin arkailee tai varoo korkealla olevia pintoja, voi puomi olla koirasta kauhistus. Kapealla ja kaltevuuksiltaan vaihtelevilla pinnoilla vauhdikkaasti liikkuminen vaatii siis myös itsevarmuutta. Rohkeutta voi vahvistaa aloittamalla sellaisesta tehtävästä, jossa koira ei vielä jännitä ja yhdistämällä siihen jotain mukavaa. Harjoitusta voi sitten vaikeuttaa pikkuhiljaa kohti kokonaisen ja täyskorkean puomin suoritusta. On tärkeää, ettei koiraa pakota tai patista suorittamaan liian jännittävää tehtävää, sillä se voi pahentaa koiran pelkoa ja lisäksi heikentää koiran luottamusta ohjaajaan.

Kehonhallinta

Heikko kehonhallinta voi vähentää koiran itsevarmuutta tai altistaa rämäpäisemmät koirat onnettomuuksille. Erityisesti suurilla koirilla hyvä kehonhallinta on tärkeää puomin vauhdikkaan ja turvallisen suorituksen kannalta. Askellusta ei ole välttämättä helppo kovassa vauhdissa rytmittää puomin eri osien välillä. Hyvä kehonhallinta on tärkeää myös tehokkaan jarrutuksen kannalta. Mikäli koira ei osaa jarruttaa kovasta vauhdista, on sen hidastettava jo etukäteen pystyäkseen pysähtymään.

Epäselvä määränpää

Yleisin syy hidastamiseen lienee se, ettei koiralla ole selkeää määränpäätä eli 2on2off-paikka on koiralle ainakin tietyissä tilanteissa epäselvä. Niin koirilla kuin ihmisilläkin on tapana hidastaa etenemistään, mikäli ei tiedä mihin on menossa. Paikkaan hakeutuminen saattaa esimerkiksi olla riippuvainen tietystä ohjaajan sijainnista, mikäli siitä on koulutuksen aikana muodostunut tärkeä osa suoritusta. Tietty konteksti on tällöin muodostunut vihjeeksi 2on2off-suoritukselle. Tavallisin esimerkki on se, että koira hakeutuu ripeästi alas asti ohjaajan ollessa koiran edellä, mutta ohjaajan jäädessä taakse koiralla ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä sen halutaan tekevän.Saattaa myös olla, että koira ei ylipäänsä ole oppinut hakeutumaan tiettyyn paikkaan saadakseen palkkion vaan se on esimerkiksi hihnan tai maassa olevan makupalan avulla saatu pysähtymään. Koira ei tällöin välttämättä oivalla tehtävää ilman avustusta lainkaan tai vain heikosti, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja saa koiran arvailemaan. Koiran kääntyy avun tarpeessa usein ohjaajan puoleen ja on yhä tiukemmin kiinni ohjaajan liikkeessä ja muissa eleissä.

Sitä saa mitä vahvistaa, joten koiran vapauttaminen vaihtelevista paikoista saa koiran testailemaan erilaisia pysähtymispaikkoja. Tämä saattaa johtaa hiippailemiseen ja ennakoinnin myötä koira alkaa odottaa vapautusta yhä aiemmin. Tälläisellä koiralla ei ole selkeää määränpäätä, jota kohti kiihdyttää vaan epämääräinen harmaa alue jonne suunnata.

Epämiellyttävät kokemukset

Mikäli 2on2off-paikkaa on yhdistynyt jotain epämiellyttävää, kuten ohjaajan rankaisu koiran varastamisen johdosta, koira saattaa vältellä tai vähintään hidastaa lähestyessä kontaktialuetta. Koira saattaa myös tarkkailla ohjaajaa enemmän mahdollisten rankaisuun viittaavien eleiden huomaamiseksi. Myös hyväntahtoiseen koulutukseen saattaa liittyä epämiellyttäviä tunteita. Mikäli kriteeri esimerikiksi nousee liian nopeasti, eikä koira ymmärrä haluttua tehtävää, saattaa koira turhautua ja muuttua epäröiväksi. Osa koirista reagoi myös ohjaajan turhautumiseen tai ärsyyntymiseen.

Voimakas jarrutus täydestä vauhdista voi myös tuntua koirasta epämiellyttävältä. Asiaan saattaa vaikuttaa esimerkiksi puomin pinnan materiaali sekä koiran terveydentila. Etuosan lihaskireydet tai muut ongelmat voivat saada koiran hidastamaan jo aiemmin, jotta jarrutus tuntuu miellyttävämmältä. Kannattaa siis myös miettiä onko kovemman vauhdin ja rajumman pysähdyksen tavoitteleminen kaikissa tapauksissa järkevää.

Haukotus tarttuu koiraankin – osa 2

Ensimmäisessä osassa kerrottiin haukotuksen tarttuvan ihmisestä koiraan sekä käytiin läpi erilaisia siihen vaikuttavia tekijöitä. Tässä kirjoituksessa esitellään mahdollisia mekanismeja haukotuksen tarttumisen taustalla. Muutamia erilaisia vaihtoehtoja on esitetty: yksinkertainen tarttuminen, tiedostamaton jäljittely tai sosiaali-kognitiivinen mekanismi, jolla saattaa olla jopa yhteyksiä empatiaan. Tarttuvalla haukotuksella saattaa olla rooli ryhmän toiminnan ja tunnetilojen synkronoimisessa – mahdollisesti siis jopa yli lajirajojen.

Yksinkertainen tarttuminen

Kun jokin tietty ärsyke laukaisee käytösmallin ilman, että taustalla on oppimista, on kyse yksinkertaisesta haukotuksen tarttumisesta. Koirilla on esimerkiksi todettu haukottelun ääneen riittävän tarttumiseen. Sosiaalisella siteellä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään vaikutusta yksinkertaiseen tarttumiseen, joten koirilla saadut tulokset omistajan haukotuksen herkemmästä tarttumisesta viittaisivat johonkin muuhun mekanismiin.

Jäljitteleekö koira ihmistä?

Tiedostamatonta jäljittelyä esiintyy ihmisillä, kun ihminen haluaa kiintyä tai sitoutua toiseen henkilöön. Koirat kiintyvät ihmisiin, joten on arveltu, että ne mahdollisesti myös tästä syystä jäljittelisivät ihmisen toimintaa. Jäljitellyksi tuleminen sitä vastoin lisää ihmisillä toisesta henkilöstä pitämistä. Tästä syystä on arveltu, että ihmiset ovat saattaneet jalostaa koiria, jotka jäljittelevät meitä.

Sosiaalis-kognitiivinen mekanismi

Paljon mielenkiintoa on herättänyt myös mahdollinen yhteys empatiakykyyn. Ihmisillä haukotukset tarttumisen taustalla vaikuttaisi olen sosiaalis-kognitiivinen mekanismi. Aivokuvantamisen menetelmin on voitu havaita empatiaan ja sosiaalisiin taitoihin liittyvien aivoalueiden aktivaatiota. Haukotus tarttuu myös helpommin henkilöihin, jotka ovat menestyneet mm. empatiaa mittaavissa testeissä. Lapsiin haukotus alkaa tarttua samassa iässä, kun lapsi kykenee tarkasti identifioimaan muiden tunteita.

Koirilla ei ole havaittu kuitenkaan esimerkiksi mielen teoriaa, joka tarkoittaa kykyä ymmärtää muiden ajatuksia ja tunteita sekä ymmärtää nämä erilliseksi omistaan. Kognitiivista empatiaa ei tästä syystä pidetä todennäköisenä, mutta affektiivista empatiaa pidetään mahdollisena. Affektiivisessa empatiassa tunnetilat tarttuvat yksilöstä toiseen. On ehdotettu, että affektiivinen empatia perustuu mm. tiedostamattomaan jäljittelyyn. Sosiaalinen side ja läheisyys lisäävät jäljittelyä ja empatiaa, joten koirilla saadut tulokset tutun ihmisen haukotuksen voimakkaammasta tarttumisesta viittaisivat tähän suuntaan.

Eri tilanteet – ei mekanismit?

On ehdotettu, että stressaavassa ja rauhallisessa tilanteessa haukotuksen tarttumisella olisi erilainen merkitys ja taustalla mahdollisesti erilaiset mekanismit. Koirilla vireystilaan ja haukotuksen tarttumiseen liittyen oli saatu hieman ristiriitaisia tuloksia, joten on arveltu, että koiran vireystila ja tilanne vaikuttavat.

Epäselvässä tai jännittävässä tilanteessa, kuten koetilanteen alussa, vireystila on koholla ja ihmisen haukotus havaitaan signaalina stressistä. Ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin tutkimuksesta, joissa vasteena ihmisen haukotukselle haukotelleiden koirien kortisolitasot olivat kohonneet. Näillä koirilla koe oli alkanut useimmiten ihmisen haukottelulla. Mikäli ihmisen haukottelu on myöhemmin kokeen aikana, on koira todennäköisesti ehtinyt jo rauhoittua, eikä haukotus tartu yhtä helposti. Ei kuitenkaan ole aivan selvää herkistääkö korkea vireystila haukottelun tarttumiselle vai nostaako tarttunut haukotus vireystilaa ja kortisolitasoja.

Rauhallisessa ja rennossa tilanteessa ihmisen haukotus saatetaan tulkita merkiksi väsymyksestä.  Tälläinen haukotuksen tarttuminen saa aikaan myös koiran rentoutumisen. Koiranpennut olivat eräässä tutkimuksessa rentoutuneet ihmisen haukottelusta myös silloin, kun haukotus ei ollut niihin tarttunut.  Haukotuksella saattaa siis olla erilainen merkitys eri tilanteissa ja tarttumisen mekanismit voivat olla erilaiset. On kuitenkin ehdotettu, että molemmilla saattaa olla empatiaan liittyvä kommunikatiivinen merkitys, jossa tunnetila tarttuu.


Vaikuttaako haukotteluni Piin vireystilaan rauhoittavasti?​

Mitä haukotuksen tarttumisesta siis tiedetään?

Voitaneen todeta haukotuksen tarttuvan ihmisestä koiraan ainakin koiran ollessa yli seitsemän kuukauden ikäinen. Vaikuttaisi myös siltä, että haukotus tarttuisi helpommin tutulta henkilöltä. Tutkimustuloksissa on ollut kuitenkin runsaasti vaihtelua ja menetelmät ovat olleet erilaisia, joten moni seikka on vielä epäselvä. Myös tarttumisen mekanismi on vielä hämärän peitossa, mutta useita mahdollisia selityksiä on esitetty.

Pelejä nenäkoirille – “Haista tosta!”

Koirille nenän käyttäminen on hyvin luonnollista puuhaa. Toisista koirista haisteleminen ja hajut ovat kuitenkin erityisen kiinnostavia. Niin myös cockerspanieli Piille, joka rodun käyttötarkoitukselle uskollisena innokkaasti tutustuu maailmaan nenänsä avulla. Hajut ovat meille ihmisille hankala asia havaita ja kontrolloida. Toisinaan lenkillä tai treeneissä hajut meinaavat viedä koiran mennessään ja ohjaaja jää yksin tylsään hajuttomaan maailmaan koiran kadotessa omaan ulottovuuteensa.

Pelejä nenäkoirille on sarja pieniä leikkejä ja harjoituksia, joiden avulla haistelemisesta kiinnostuneen koiran saa innostettua pitämään kontaktia myös ohjaajan ja olemaan paremmin kuulolla myös nenä maassa. Haistelemisesta nauttivien koirien nenän käyttöä ei kannata pyrkiä estämään vaan pikemminkin tehdä siitä hauska yhteinen harrastus, jota voi käyttää myös tehokkaana vahvisteena.

Haista tosta!

Ensimmäinen esiteltävä peli on “Haista tosta!”. Tässä pelissä koira ohjataan haistelemaan maata ohjaajan näyttämästä kohdasta ja palkitaan kädestä annettavalla makupalalla välittömästi, kun nenä painuu maahan. Koira ei ehdi uppoutua tavoittamattomiin hajujen maailmaan vaan pikaisen nuuhkaisun jälkeen orientoituu jälleen kohti ohjaaja. Aloita harjoitus ympäristössä, jossa koirasi ei normaalisti hullaannu hajuista, ja käytä poikkeuksellisen herkullisia makupaloja. Vaikeampien hajujen pariin voi siirtyä vähitellen, kun peli on tuttu.

Pelin säännöt
  1. Osoita maasta sattumasta varaista kohtaa ja haisteluvihjeen saattelemana kannusta koira tutkimaan aluetta. Vihje voi olla esimeriksi “haista” tai “haju”.
  2. Kun koira nuuhkaisee maata, naksauta tai käytä palkkiosanaa ja palkitse koira välittömästi.

Toista vaihetta 1 ja 2 intensiivisesti niin, että koira on palkkion jälkeen suuntaamassa heti seuraavalle osoittamallesi hajulle, eikä ehdi välissä lähteä omille teilleen.

Lisää liikettä

Kun perusharjoitus sujuu, nouse ylös ja ala poimia pikkuhiljaa esiteltäviä hajuja yhä kauempaa toisistaan. Peliin tulee mukaan ripeää liikettä ja lisää vauhtia, mistä useimmat koirat innostuvat. Samalla koirasi oppii pelkän oman hajumaailmansa sijaan seuraamaan myös ohjaajan eleitä. Haistelusta ja hajun etsimisestä tuleekin hauska yhteinen leikki!

Temppuja sekaan

Toistojen myötä koira käy yleensä vain pikaisesti nuuhkaisemassa näyttämäsi kohdan ja orientioituu sen jälkeen kohti ohjaajaa. Kun koirasi makupalan saamiseen jälkeen innokkaasti odottaa sinulta seuraavaa suuntaa, voit lisätä haisteluiden väliin pieniä, ennalta tuttuja tehtäviä. Voit pyytää koiraasi esim. tekemään käsikosketuksen tai istumaan ja palkkioksi esitellä uuden hajun, jota seuraa makupala.

Käytäntöön
  • Haista tosta! -leikki toimii hauskana lämmittelynä uusissa tai hajuiltaan mielenkiintoisissa ympäristöissä. Yhteistyön saa pyörähtämään mukavasti käyntiin!
  • Voit alkaa pelata peliä myös silloin, mikäli koirasi meinaa treenikentällä jämähtää jatkuvasti haistelemaan jotain kohtaa. On tärkeää, että peliä on tätä ennen kokeiltu helpommissa ympäristöissä.
  • Pelaa missä tahansa! Innostavien ja hauskojen leikkien avulla kehität sinun ja koirasi välistä suhdetta ja yhteistyötä. Pelihetket lenkkireittien varrella kerran pari päivässä piristävät koirasi arkea!

 

Haukotus tarttuu koiraankin – osa 1

Vieressä haukottelevan henkilön haukotus saa helposti aikaan väistämättömän tunteen haukotella itsekin. Tutkimusten mukaan haukotus tarttuu noin 45-55 % haukottelua katsoneista ihmisistä. Vuodesta 2008 on tutkittu kuinka ihmisen haukottelu vaikuttaa koiraan ja todettu, että ihmisen haukotus toden totta tarttuu myös koiraan. Koira onkin ensimmäinen laji, jolla on havaittu lajien välistä haukotuksen tarttumista. Ei mikään ihme koiran ja ihmisen pitkän ja tiiviin yhteisen historian huomioiden!

Koeasetelmat ovat vaihdelleet jonkin verran, mutta useimmiten tilanteessa on ollut läsnä ihminen, joka haukottelee. Myös nauhalta toistettu haukotuksen ääni vaikuttaisi riittävän, mutta mykistetty videokuva sen sijaan ei saanut koiria haukottelemaan. Haukotus ei ilmeisesti kuitenkaan tartu koiraan yhtä helposti kuin toiseen ihmiseen. Useimmiten on määritelty haukotuksen tarttuneen, mikäli koiran haukottelee ihmisen haukottelun yhteydessä, mutta ei kontrollitilanteen aikana. Näiden koirien osuus on vaihdellut eri tutkimuksissa 20–72 % välillä.

haukotus

Iän ja sosiaalisen suhteen vaikutus

Tutkimuksissa on selvitetty myös koiran iän ja koiran ja ihmisen välisen suhteen vaikutusta haukotuksen tarttumiseen. Esimerkiksi alle nelivuotiaisiin ihmislapsiin haukotus ei vielä tartu. Koirillakin on saatu samansuuntaisia tuloksia. Yli seitsemän kuukauden ikäiset koirat haukottelivat enemmän ihmisen haukotellessa kuin kontrollin aikana. Nuoremmat pennut taas vaikuttivat yleistävän haukottelun helpommin muuhun suun aukomiseen.

Useammissa tutkimuksissa on havaittu haukotuksen tarttuvan koiraan helpommin tutulta ihmiseltä vieraaseen verrattuna. Nuorilla 4-14 kuukauden ikäisillä ihmisen tuttuudella sen sijaan ei vaikuttanut olevan merkitystä. Tutkimuksia on vielä melko vähän ja tulokset ovat vaihtelevia. On kuitenkin esitetty, että aikuiset koirat osaavat tarkemmin tulkita ihmisten eleitä. Eräässä tutkimuksessa koirat saattoivat haukotella vieraan henkilön aukoessa suutaan kontrollitilanteessa, mutta omistajan suun aukominen ei saanut koiria haukottelemaan.

Vireystilan merkitys haukotuksen tarttumisessa

Koirat haukottelevat myös spontaanisti erilaisissa jännittävissä tai stressaavissa tilanteissa, joten tällaisessa tilanteessa haukottelua ei pidetä aidosti tarttuneina haukotuksia. Stressiä on tutkimuksissa pyritty välttämään ja arvioitu koirien mahdollista stressikäyttäytymistä koetilanteessa. Fysiologisia mittareita stressin mittaamiseen on käytetty kuitenkin vasta hyvin vähän.

Yhdessä tutkimuksessa mitattiin sykettä kokeen eri vaiheissa. Koirien syke ei vaihdellut ihmisen haukotellessa sen enempää kuin kontrollina käytettyjen suun aukomisten aikana. Myöskään niillä koirilla, joihin haukotus tarttui, syke tai sen vaihtelut eivät eronneet muista koirista, joten on arveltu ettei haukotuksen tarttuminen liittynyt stressiin. Jotta asia ei vaikuttaisi liian yksinkertaiselta, toisessa syljen kortisolipitoisuutta mittarina käytetyssä tutkimuksessa saatiin erilaisia tuloksia. Niillä koirilla, joihin haukotus oli tarttunut, syljen kortisolitaso oli kokeen aikana hieman noussut, kun taas muilla koirilla se oli laskenut. Näillä koirilla koe useimmiten alkoi ihmisen haukottelulla ja kontrolli seurasi vasta myöhemmin.

Nuorilla (4-14 kk) koirilla ihmisen haukottelulla vaikutti olevan isoon osaan pennuista rauhoittava vaikutus. 43% koirista vireystila selkeästi laski ihmisen haukottelun, mutta ei kontrollin aikana. Osa pennuista meinasi jopa nukahtaa.

Saiko pelkkä aiheesta lukeminen haukottelemaan? Tarttuiko haukottelusi sinun koiraasi? Seuraavassa osassa käsitellään sitä, miten ja miksi haukotus koiraan tarttuu.


Kirjoitus perustuu kandidaatintutkielmaani “Haukotuksen tarttuvuus ihmiseltä koiralle”.

Lähteet:
Buttner AP, Strasser R. Contagious yawning, social cognition and arousal: an investigation of the processes underlying shelter dogs’ responses to human yawns. Anim Cogn 2014
Joly-Mascheroni RM, Senju A, Shepherd AJ. Dogs catch human yawns. Biol Letter 200
Madsen EA, Persson T. Contagious yawning in domestic dog puppies (Canis lupus familiaris): the effect of ontogeny and emotional closeseness on low-level imitation in dogs. Anim Cogn 2013
Romero T, Konno A, Hasegawa T. Familiriaty bias and physiological responses in contagious yawning by dogs support link to empathy. PLoS One 2013
Silva K, Bessa J, de Sousa L. Auditory contagious yawning in domestic dogs (Canis familiaris): first evidence for social modulation. Anim Cogn 2012
Yoon JMD, Tennie C. Contagious yawning: a reflection of empathy, mimicry, or contagion? Animal Behaviour 2010

Canis curiosus – utelias koira

Canis Curiosus on blogi, jossa tullaan julkaisemaan juttuja omien koirieni elämästä, koiraharrastuksista sekä koiriin tai eläimiin liittyvistä tutkimuksista. Tarkempi sisältö tulee varmasti hakemaan vielä muotoaan, mutta toiveet, kommentit ja palaute otetaan avosylin vastaan. Blogin taustalla häärää yksi erityisen utelias spanieli, yksi sievä bordercollie sekä yksi koiriin äärimmäisen uteliaasti suhtautuva ihmisolento Leena.

Luvassa on marraskuusta alkaen myös verkkokurssi pysäytyskontaktien kouluttamisesta. Ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä!

Antoisia lukuhetkiä ja aurinkoista syksyä!

Pii tutkimusmatkalla