Tutkittua agilityn turvallisuudesta – osa 2

Aiemmassa kirjoituksessa kävin läpi agilitykoirien vammoja ja niiden syntyä. Cullen ym. selvitti aineistostaan myös potentiaalisia riskitekijöitä loukkaantumisille. Omistajilta kysyttiin esimerkiksi koiran rotua, harrastusvuosia agilityn parissa, lämmittelystä ja tukihoitojen käytöstä (hieronta, akupunktio, kiropraktiikka). Tutkijat vertasivat näitä tekijöitä loukkaantuneiden ja terveenä pysyneiden koirien välillä. Monimuuttujamallissa otettiin huomioon useiden tekijöiden vaikutus samanaikaisesti ja selvitettiin, mitkä olivat voimakkaimmin yhteydessä loukkaantumisiin.

Aiempi vamma altistaa

Tutkimuksen mukaan suurin loukkaantumisen riskitekijä oli aiempi agilityssä syntynyt vamma. Myös ihmisillä ja hevosilla on saatu samanlaisia tutkimustuloksia. On mahdollista, että aiempi vamma ei ole ehtinyt parantua kunnolla tai koiraa ei ole levon jälkeen kuntoutettu riittävästi ennen agilityn pariin palaamista. Saattaa myös olla, että tietyt koirat ovat riskialttiimpia loukkaantumaan ja huolellisesta hoidosta huolimatta ne saavat uudestaan vammoja. 

Kokemus suojaa

Kokemattomat koirat (korkeintaan neljä vuotta agilityä) loukkaantuivat pitkään harrastaneita koiria useammin. Ohjaajan vähintään viiden vuoden kokemus lajista pienensi koiran riskiä loukkaantua agilityssä. Vaikuttaisi siltä, että sekä koiran että ohjaajan taidot lisäävät harrastamisen turvallisuutta.
Tutkimuksessa kysyttiin myös viikoittaisten harjoittelukertojen ja kuukausittaisten kilpailuiden määrää, mutta näiden yhteys loukkaantumisiin ei monimuuttujamallissa ollut tilastollisesti merkitsevä. Kaikkien koirien ikä ei ollut tutkijoiden tiedossa, joten pitkäaikaisen rasituksen, kokemuksen, iän ja loukkaantumisten vaikutusta ei voitu selvittää. Ihmisillä ja hevosilla iän on todettu vaikuttavan loukkaantumisriskiin kokemusta voimakkaammin, joten näin voisi arvella olevan myös agilitykoirien kohdalla.

Bordercolliet kärjessä

Myös koirarotujen välillä löytyi eroja. Vauhdikkaat bordercolliet loukkaantuivat muita koiria useammin. Tutkijat spekuloivat sen johtuvan kovasta vauhdista radalla tai näiden koirien mahdollisesti suuremmista treenimääristä.

Tukihoidoilla ja loukkaantumisilla yhteys

Yllättäen myös tukihoidot (hieronta, akupunktio, kiropraktiikka) assosioituivat loukkaantumisiin. Tämän taustalla on mahdollisesti se, että koirat ovat loukkaantumisen jälkeen saaneet erilaisia hoitoja. Lämmittelyn, jäähdyttelyn, fyysisen kunnon kehittämisen (yhteen niputettu: aerobinen kunto, voimaharjoittelu, proprioseptio tai tasapaino) tai ravintolisien (ei eritelty) ei monimuuttujamallissa todettu lisäävän tai vähentävän loukkaantumisriskiä.

Yhteenveto

Kyselytutkimuksen pohjalta tehdyn analyysin tarkoituksena oli löytää tärkeimmät riskiryhmät. Näitä vaikuttaisivat olevat kokemattomat koirakot – erityisesti bordercolliet – sekä aiemmin agilityssä loukkaantuneet koirat. Tutkimuksen aineisto on kuitenkin melko suurpiirteistä, eikä tietoa ole esimerkiksi rutiineista ennen ja jälkeen loukkaantumisten. Tutkimuksessa monia kehonhallinnan ja fysiikan kehittämiseen liittyviä asioita jouduttiin niputtamaan yhteen. Kyselytutkimuksella ei voida selvittää syy-seuraussuhteita vaan ainoastaan yhdistäviä tekijöitä loukkaantuneilla tai terveenä pysyneillä koirilla.  Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei siis kannata vielä tehdä. Alustavien tulosten pohjalta on kuitenkin helpompi suunnata tutkimusta jatkossa.

Lähteet:
Cullen KL, Dickey JP, Bent LR, Thomason JJ, Moéns NMM. Internet-based survey of the nature and perceived causes of injury to dog participating in agility training and competition events. J Am Vet Med Assoc 2013

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *