Terveisiä eläinten hyvinvointifoorumista – osa 2

Dosentti Laura Hänninen luennoi Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen foorumissa eläinten unesta. Tässä omat muistiinpanoni mielenkiintoiselta luennolta.

Unen lyhyt oppimäärä

Unen määrittely kaikki eläinlajit kattavasti ei ole kovin yksinkertaista, sillä eri eläinlajit nukkuvat hieman eri tavoin. Yhteistä kaikille on kuitenkin lepääminen (resting) hiljaa lajityypillisessä asennossa, sekä tyypillinen aivosähkökäyrä ja rytmi. Myös ärsykekynnys on kohonnut, eikä ärsykkeitä käsitellä aivoissa samaan tapaan kuin hereillä ollessa. Unesta myös palautuu nopeasti toisin kuin esimerkiksi talviunesta. Meistä jokaisella on varmasti omakohtaista kokemusta unen välttämättömyydestä. Unen puute sekoittaa tai häiritsee mm. vastustuskykyä, kivunsietoa, stressinsietokykyä, sosiaalisuutta ja oppimista.

Unelle tyypillistä ovat myös sen tietyt vaiheet: uni alkaa non-REM-unella, jota seuraa tiivis ja intensiivinen REM-unen jakso. Tämän jälkeen uni taas kevenee, jolloin eläin voi myös hetkeksi havahtua hereille ja nukahtaa sitten uudelleen. Nuorten eläinten unentarve on aikuista suurempi ja niillä myös unen rytmi eroaa aikuisista. Non-REM-uni voi jäädä alussa kokonaan välistä ja nuori eläin voi vaipua suoraan syvään REM-uneen. Ei siis ihme, että pennut vaikuttavat simahtavat hetkessä sikeään uneen.

244

Unen syvin vaihe on REM-uni, josta eläin herää hitaimmin. Tästä syystä monilla laiduntavilla saaliseläimillä REM-unen osuus pienempi kuin petoeläimillä: hevosella REM-unen osuus on n. 20% kun koiralla se lähentelee 30%*. REM-unen voi havaita myös ulospäin koiran kipittävinä tassuina ja muuna nykimisenä. REM-unen aikana niskalihas on koirilla kuitenkin rento

Kuten käyttäytyminen muutoinkin myös uni on sopeutunut lajin ekologiseen lokeroon. Esimerkiksi hevonen voi uudelle laitumelle siirtämisen johdosta viivyttää REM-untaan kaksi viikkoa. Rentona laitumella retkottaminen ei uudessa ympäristössä olisi turvallista. Mm. joillain merinisäkkäillä ja linnuilla unessa taas saattaa olla vain toinen aivopuolisko kerrallaan. Lintu voi lentää ja navigoida samalla kun toinen aivopuolisko lepää.

Tutkimuksia varten unen määrää pitää pystyä seuraamaan, mikä vaatii aina ensin aivojen sähköisen toiminnan mittaamista EEG:llä. EEG:tä ja käyttäytymisen analysointia yhdistämällä voidaan löytää myös helpompia mittaustapoja. Hänninen on tutkinut unta vasikoilla, jotka ovat hyvin todennäköisesti unessa, mikäli niiden pää on ollut 30 sekuntia paikoillaan.Tämän johdosta vasikoille on voitu valmistaa niskan liikkumista mittaava kaulapanta, jonka avulla unen määrää voidaan helposti mitata. Sama panta ei kuitenkaan toimi esimerkiksi aikuisella naudalla, jonka pää voi olla pitkiä aikoja paikoillaan myös lehmän ollessa hereillä. Kaikkiaan lepokäyttätymistä on Hännisen mukaan tutkittu varsinaista unta enemmän, sillä lepokäyttäytymisen arviointi ei vaadi EEG:tä.

Unta voivat häiritä useat tekijät. Vasikat esimerkiksi nukkuvat sirpaleisemmin ja enemmän kovalla betonialustalla kumimattoon verrattuna. Unen laatu on ilmeisesti huonompi, jolloin eläimen pitää nukkua enemmän. Epämukavuuden lisäksi myös kipu vaikeuttaa nukkumista. Ikävänä noidankehänä huono uni johtaa kipukokemuksen voimistumiseen. Myös eristyneisyys on haitallista. Vasikat nukkuivat vähemmän sirpaleisesti emän kanssa kuin yksilökarsinoissa. Monilla koirilla unta häiritsee myös uniapnea. Lyttykuonoinen koira voi joutua nukkumaan lelu suussa pitäkseen hengitystiet avoimena.

* Luvut ovat arvioitani luennolla esitetystä kuvaajasta

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *